Fanny Salberg, Savonia ammattikorkeakoulu
Tämä toimintamalli on laadittu tukemaan hiilijalanjäljen laskentaa ja sitä, kuinka siihen liittyvä laskentaprosessi voidaan käynnistää. Toimintamallin tarkoituksena on tarjota selkeä ohjeistus siitä, kuinka hiilijalanjäljen laskentaa voidaan suunnitella ja sen jälkeen toteuttaa organisaatiossa. Toimintamallissa kuvaillaan yleiset ohjeet hiilijalanjäljen laskennalle, kuten laskennan suunnittelu, vaiheet ja tulokset. Laskennan kannalta on oleellista huomioida, että lähtötietojen koonti ja datankeruu ovat tärkeä osa hiilijalanjäljen laskentaa. Luotettavien lähtötietojen avulla laskennasta saadut tulokset ovat vertailukelpoisia ja siten käyttökelpoisia.
Toimintamallin keskeiset osat ovat:
- Hiilijalanjäljen laskennan perusteet
- Kooste hiilijalanjäljen laskentaan liittyvästä sanastosta
- Laskennan toteutus
Hiilijalanjäljen laskennan perusteet
Hiilijalanjäljen laskenta on menetelmä, jolla arvioidaan erilaisten päästöjen ilmastovaikutuksia. Laskenta perustuu kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamille ilmastovaikutuksille, sillä kasvihuonekaasujen lisääntynyt määrä ilmakehässä aiheuttaa pitkäaikaista lämpötilan nousemista. Hiilijalanjälkeä voidaan laskea monessa eri mittakaavassa, laskentaa voidaan tehdä esimerkiksi yksittäiselle tuotteelle, tuotteen osalle, tapahtumalle, palvelulle tai jopa koko organisaation toiminnalle. Laskennasta saatujen tulosten avulla voidaan arvioida kokonaispäästömääriä, tunnistaa kehitysmahdollisuuksia päästöjen vähentämiseksi ja tehostaa organisaation toimintaa. Hiilijalanjäljen laskenta on tärkeä osa organisaatioiden kestävää kehitystä ja vastuullisuustyötä, sillä laskennan avulla voidaan selvittää organisaation toiminnan ympäristövaikutuksia ja raportoida organisaation kestävästä toiminnasta. Laskennan avulla organisaatio voi tunnistaa kehityskohteita toiminnassaan ja viestiä ympäristövastuullisuudestaan asiakkaille ja muille sidosryhmille.
Kooste hiilijalanjäljen laskentaan liittyvästä sanastosta
Hiilijalanjäljen laskenta: Menetelmä, jolla arvioidaan kerättyjen tietojen perusteella tuotteen, tapahtuman tai palvelun aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Laskenta perustuu esimerkiksi materiaalitietoihin ja energiankulutukseen ja päästökertoimiin. Laskennan avulla voidaan arvioida organisaation toimintaa ja löytää uusia kestävän kehityksen mahdollisuuksia.
- CO2 -ekvivalentti (CO2e): Yksikkö, jonka avulla eri kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksia voidaan vertailla. Eri kasvihuonekaasut muutetaan kaasuille määritetyillä päästökertoimilla vastaamaan hiilidioksidin päästöjä. Tällä tavalla tulokset saadaan havainnollistettua hiilidioksidina, vaikka päästöt olisivatkin peräisin monesta eri kasvihuonekaasutyypistä.
- Elinkaariarviointi: LCA eli Life Cycle Assessment on menetelmä, jolla arvioidaan halutun tuotteen, tapahtuman tai palvelun kaikkia ympäristövaikutuksia aivan alusta loppuun asti. Tämä tarkoittaa laskennan kannalta sitä, että laskentaan sisällytetään kaikki, aina raaka-aineista valmistukseen, käyttöön ja loppukäsittelyyn asti.
- Energiankulutus: Käytetyn energian määrä, joka vaikuttaa hiilijalanjälkeen. Energiaa voivat olla esimerkiksi sähkö, lämpö, polttoaineet ja uusiutuvat energiat.
- Fossiiliset päästöt: Päästöt, joita syntyy fossiilisten polttoaineiden kuten öljyn käytöstä.
- GHG-protokolla (Green Gas Protocol): Kansainvälinen standardi, jonka avulla raportoidaan ja lasketaan kasvihuonekaasupäästöjä.
- Hiilijalanjäljen laskenta: Menetelmä, jolla arvioidaan kerättyjen tietojen perusteella tuotteen, tapahtuman tai palvelun aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Laskenta perustuu esimerkiksi materiaalitietoihin ja energiankulutukseen ja päästökertoimiin. Laskennan avulla voidaan arvioida organisaation toimintaa ja löytää uusia kestävän kehityksen mahdollisuuksia.
- Hiilijalanjälki: Kuvaa tuotteen, tapahtuman tai palvelun aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Yksikkönä eri kasvihuonekaasupäästöistä käytetään yhteisesti hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e).
- Hiilikädenjälki: Positiivinen vaikutus ilmaston muuttumiseen, kun tuote, tapahtuma tai palvelu auttaa muita vähentämään päästöjä.
- Ilmastonmuutos: Pitkäaikaiset muutoksen maapallon ilmakehässä. Kasvihuonekaasut nostavat maapallon keskilämpötilaa ja näin vaikuttavat sääoloihin eri puolilla maailmaa. Ihmisen toiminta kiihdyttää ilmastonmuutosta, minkä vuoksi ilmastonmuutokseen halutaan puuttua kestävin keinoin.
- Ilmastovaikutus: Kuvaa sitä, miten jokin tuote, tapahtuma tai palvelu vaikuttaa ilmastonmuutokseen, joko lisäämällä tai vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Ilmastovaikutusta arvioidaan yleensä hiilidioksidiekvivalentin (CO2e) avulla.
- Jäte: Materiaali, jota ei enää hyödynnetä ja se poistetaan prosessista. Jätteiden käsittely vaikuttaa hiilijalanjälkeen.
- Kasvihuonekaasut: Maapallon ilmakehää lämmittävät kaasut, jotka vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen. Niitä ovat esimerkiksi hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O).
- Kestävyys: Toimintatapa, joka huomioi ympäristön, talouden ja sosiaalisen vastuun tasapainoisesti, ilman että luonnon kantokykyä ylitetään.
- Kestävä kehitys: Prosessi, jonka tavoitteena on turvata nykyisten ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet mahdollisimman hyvin käyttämällä luonnonvaroja harkiten ja oikeudenmukaisesti.
- Kokonaispäästöt: Kaikkien yhteenlaskettujen päästöjen arvioitu määrä eli hiilijalanjäljen laskennan yhteenlaskettu tulos kaikille päästölähteille. Tulokset ilmoitetaan yleensä X kg CO2e.
- Kompensointi: Toimenpiteet, joilla hyvitetään organisaation toiminnasta syntyneitä päästöjä, tukemalla esimerkiksi puiden istuttamista tai uusiutuvan energian käyttöä. Kompensointi on hiilijalanjäljen laskennassa hieman kiistanalainen aihe, sillä se ei poista jo syntyneitä päästöjä, vaan siirtää päästövähennystoimien tekemistä muualle.
- Laskenta: Prosessi, jossa kerätyn tiedon ja päästökertoimien avulla voidaan arvioida aiheutuneita päästöjä. Laskennan avulla voidaan selvittää esimerkiksi, kuinka paljon tuote X tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä.
- Logistiikka: Materiaalien, resurssien tai tuotteiden kuljetus ja jakelu eri tuotantoketjun vaiheissa. Kuljetukset liittyvät hiilijalanjäljen laskentaan, sillä kuljetusten aiheuttamat polttoainepäästöt, tuotteiden varastoinnin energiankulutus ja pakkausmateriaalit voivat merkittävästi kasvattaa päästömääriä.
- Loppukäsittely: Tuotteen tai materiaalin viimeinen vaihe. Näitä ovat esimerkiksi kierrätys, poltto, kompostointi, kaatopaikalle sijoitus tai vaaralliseen jätteen käsittely. Loppukäsittelyn tapa vaikuttaa hiilijalanjälkeen.
- Luotettavuus: Kuvaa sitä, kuinka tarkasti hiilijalanjälkilaskenta kuvaa todellisia päästöjä. Jotta laskenta olisi luotettavaa, sen tulee perustua hyvin dokumentoituihin, ajankohtaisiin ja mahdollisimman tarkkoihin lähtötietoihin. Mitä luotettavampaa laskenta on, sitä vertailukelpoisempia laskennasta saadut tulokset ovat.
- Lähtötiedot: Tiedot, joita käytetään laskennan ja viestinnän pohjana. Näitä voivat olla esimerkiksi kuljetusten matkojen pituus ja energiankulutuksen määrä. Lähtötietojen laatu vaikuttaa tulosten luotettavuuteen.
- Läpinäkyvyys: Avoimuus ja selkeys esimerkiksi laskennassa, viestinnässä ja raportoinnissa. Miten asiat, menetelmät ja tiedot ovat esitetty. Läpinäkyvyys lisää luottamusta tuloksiin.
- Oletukset: Laskennassa tarvitaan välillä käyttää oletuksia, eli arvioita tai yleistyksiä, kun tarkkoja tietoja ei ole saatavilla. Oletuksista on viestittävä selkeästi, että dokumentoinnista on havaittavissa, milloin oletuksia on tehty.
- Päästökerroin: Arvo, joiden avulla voidaan laskea tietyn materiaalin tai toiminnan päästöt. Esimerkiksi X kg CO2e per litra dieseliä.
- Päästövähennystoimi: Toimenpide, jolla pyritään konkreettisesti vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, esimerkiksi siirtymällä kestävämpiin materiaalivalintoihin tai uusiutuvaan energiaan. Päästövähennystoimet ovat keskeinen osa päästöjen hillintää ja hiilijalanjäljen pienentämistä.
- Raaka-aine: Materiaali tai luonnonvara, jota käytetään tuotteen valmistamiseen.
- Rajaus: Mitkä osat tuotteesta, tapahtumasta tai palvelusta sisällytetään mukaan hiilijalanjälkilaskentaan. Onko kyseessä esimerkiksi vain yksi vaihe vai koko tuotteen elinkaari alusta loppuun asti.
- Raportointi: Hiilijalanjälkilaskennan tulosten kokoaminen ja esittäminen yhtenäisellä esitystavalla. Raportointi mahdollistaa tulosten vertailun eri toimijoiden välillä ja auttaa viestinnässä sidosryhmille.
- Resurssitehokkuus: Materiaalien ja energian käyttö mahdollisimman tehokkaasti, että syntyy vähemmän jätettä ja näin ollen vähemmän päästöjä.
- Scope 1, 2 ja 3: Päästökategorioita, joita esimerkiksi GHG-protokollassa hyödynnetään. Kategorioiden avulla voidaan jaotella eri päästötapahtumia selkeämmin eri kokonaisuuksiksi. Esimerkiksi Scope 1 -päästöt ovat suoria päästöjä, kuten polttoaineen käyttö, Scope 2 -päästöt ovat epäsuoria päästöjä kuten energiankäyttö ja Scope 3 -päästöt ovat muita epäsuoria päästöjä kuten kuljetusten päästöt.
- Standardi: Yhtenäinen ohjeistus tai vaatimus, jota noudattamalla laskenta on vertailukelpoista.
- Toimintasuunnitelma: Suunnitelma, jossa määritetään konkreettiset keinot päästöjen vähentämiseksi.
- Tuotantoketju: Tuotteen valmistamiseen liittyvät vaiheet. Siihen kuuluvat kaikki vaiheet aina materiaaleista, valmistamisesta, kuljetuksesta ja käytöstä aina loppukäsittelyyn asti. Tuotantoketju voi aiheuttaa monenlaisia kasvihuonekaasupäästöjä, erityisesti silloin, jos tuotantoketju on pitkä ja monivaiheinen.
- Vertailukelpoisuus: Laskennan tulosten on oltava vertailukelpoisia eli mukailla muiden vastaavanlaisten laskentojen laskentatapoja ja ohjeistuksia ja päästöarvoja. Tällä varmistetaan se, että tuloksia on mahdollista vertailla eri organisaatioiden välillä. Vertailukelpoisuus on tärkeä osa hiilijalanjäljestä raportoitaessa.
- Ympäristövaikutus: Muutos ympäristössä, kuten luonnonvarojen väheneminen tai ilmaston lämpeneminen.
- Ympäristöystävällisyys: Tuote, tapahtuma tai palvelu, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle. Se voi käytännössä tarkoittaa energiatehokkuutta, vähäisiä päästöjä ja uusiutuvien tai kierrätysmateriaalien käyttöä.
Laskennan toteutus
Hiilijalanjäljen laskentaan liittyy monenlaisia eri vaiheita ja tästä syystä laskenta kannattaakin jakaa erilaisiin vaiheisiin. Tällä tavalla prosessi pysyy johdonmukaisena ja laskennalle voidaan varata tarvittava määrä resursseja. Laskennan toteutus voidaan jakaa seuraaviin osakokonaisuuksiin:
- Suunnittelu
- Tiedonkeruu
- Hiilijalanjäljen laskenta
- Tulokset ja raportointi
Suunnittelu
Hiilijalanjäljen laskenta vaatii huolellista suunnittelua. Suunnitteluvaiheessa on tärkeää määritellä laskennan tavoitteet, laajuus ja rajaus. On mietittävä, miksi laskentaa tehdään ja mitä sen avulla halutaan selvittää. Laskennan rajaus on yksi suunnitteluvaiheen tärkeimmistä osista, sillä se määrittää hiilijalanjäljen laskennan laajuuden. Rajaus määrittelee sen, mitä halutaan laskea, mitkä asiat laskentaan otetaan mukaan, miten tarkasti tietoja kerätään ja mistä tietoa
saadaan luotettavasti. Rajauksella voidaan tarkastella myös sitä, onko kaikista vaiheista mahdollista saada tarvittavia tietoja luotettavasti ja ajankohtaisesti. Rajaus vaikuttaa myös oleellisesti hiilijalanjäljen laskennan työmäärään sekä kestoon.
Suunnittelun vaiheita ovat:
- Suunnittelun aloitus
a. Mitä halutaan laskea ja miksi - Osallistuvat tahot ja tapaamiset
a. Ketkä osallistuvat laskentaan
b. Tarvitaanko laskentaa varten sopia tapaamisia, esimerkiksi tutustua laskettaviin tuotteisiin, tapahtumiin tai palveluihin - Tavoitteiden määritys
a. Mitä laskennalla halutaan saavuttaa tai edistää
b. Milloin laskennan tulisi olla valmis - Laskentakohteen valinta
- Laskennan rajaus
a. Mitä otetaan laskentaan mukaan ja mitkä asiat jäävät laskennan ulkopuolelle.
b. Millä tavalla laskentaa halutaan tehdä, onko laskentamenetelmällä esimerkiksi vaikutusta rajauksen tekoon tai päinvastoin. - Laskentamenetelmän valinta
Tiedonkeruu
Hiilijalanjäljen laskenta perustuu tutkittuun, luotettavaan ja ajankohtaiseen tietoon. Tiedonkeruun tarkoituksena on etsiä jokaiselle tuotteeseen, tapahtumaan tai palveluun liittyvä lähtötieto. Lähtötiedot kertovat esimerkiksi materiaalien ympäristövaikutuksista, energiakulutuksesta tai kasvihuonekaasujen määrästä. Tietojen kerääminen ja koonti ovat hiilijalanjäljen laskennan kannalta kriittinen vaihe, sillä laskennasta saadut tulokset perustuvat kerättyyn tietoon. Niinpä tietojen ja datan yksityiskohtaisempi tarkastelu on tarpeellista, sillä uusia ja tarkempia lähtötietoja ilmestyy jatkuvasti. Tietokantoja on päivitettävä säännöllisesti, sillä laskentaa ei voida tehdä vuodesta toiseen samoilla lähtötiedoilla, vaikka esimerkiksi itse tuote pysyisi samana. On huomattava, että tiedonkeruu vie ison osan hiilijalanjäljen laskentaan kuluvasta ajasta, varsinkin jos laskenta on monimutkaisempi ja siihen liittyy paljon erilaisia vaiheita. Jokainen laskentavaihe rakentuu omien lähtötietojen varaan, joten jokainen laskentaan liitettävä lähtötieto on tarkastettava ja arvioitava kriittisesti. Organisaation ennakoiva toiminta voi helpottaa tiedonkeruuta merkittävästi, sillä tietoja ja dataa voidaan koota jo etukäteen valmiiksi, jotta laskennan alkaessa lähtötiedot ovat helposti saatavilla. Hyvin valmisteltu tiedonkeruu pienentää hiilijalanjäljen laskennan työmäärää ja kustannuksia.
Tiedonkeruun vaiheita ovat:
- Lähtötietojen kerääminen
a. Mitkä asiat liittyvät laskentaan, mistä asioista tarvitaan lähtötietoja
b. Miten tarkasti ja yksityiskohtaisesti lähtötietoja tulee kerätä, laskennan rajaus auttaa tarkkuuden määrittämisessä - Lähtötietojen luotettavuus
a. Mistä lähtötiedot ovat peräisin
b. Milloin lähtötiedot on julkaistu
c. Onko lähtötieto juuri tätä tuotetta, tapahtumaa tai palvelua varten laskettu vai yleinen suuntaa antava arvio
d. Lähtötietojen lähteet ja viitteet, osassa raportointistandardeissa edellytetään, että lähteiden ja viitteiden dokumentointi on julkisesti saatavilla - Lähtötietojen perusteella laskennan aloittaminen
Hiilijalanjäljen laskenta
Hiilijalanjäljen lähtötietojen kokoamisen jälkeen alkaa varsinainen hiilijalanjäljen laskentavaihe. Laskennan laajuus voi vaihdella suuresti riippuen siitä, kuinka monimutkainen laskennan kohde on, ja kuinka monta eri osa-aluetta tullaan laskemaan. Laskenta voi yksinkertaisimmillaan olla lähtötietoihin ja päästökertoimiin perustuvaa kertolaskentaa, mutta monimutkaisemmissa laskentatapauksissa tarvitaan yleensä ohjelmisto tai työkalu, joka kokoaa ja mallintaa laskennan eri prosesseja yhteen. Laskennan toteuttamiseen on olemassa useita erilaisia ohjelmistoja ja työkaluja, osa niistä on julkisesti saatavilla ja osa on kaupallisia. Jos laskenta on melko selkeä ja yksinkertainen prosessi, niin laskentaa voidaan tehdä tavallisella laskentataulukolla, kokoamalla
lähtötiedot ja päästökertoimet laskentataulukkoon ja suorittamalla laskenta. Monimutkaisemmissa tapauksissa tarvitaan ohjelmisto sekä osaava asiantuntija, joka ohjelmiston avulla suunnittelee ja rakentaa mallinnuksen laskennan kohteesta. Mallinnuksen avulla voidaan liittää tarvittavat lähtötiedot ohjelmistoon ja sitten suorittaa itse laskenta. Laskentaprosessin aikana on tärkeää dokumentoida kaikki laskentaan liittyvät rajaukset, lähteet ja oletukset. Tämä mahdollistaa sen, että tuloksia voidaan tarkastella ja vertailla luotettavasti. Dokumentointi toimii myös raportoinnin ja viestinnän pohjana, sillä ne perustelevat, miten päästömäärät ovat syntyneet. Laskentaprosessin aikana on arvioitava, onko hiilijalanjäljen laskennasta saadut tulokset loogisia ja johdonmukaisia. Tuloksia tulee tarkastella analyyttisesti ja niitä voidaan laskennan aikana vertailla esimerkiksi aikaisemmin tehtyihin laskentoihin tai vastaaviin samankaltaisiin kohteisiin ja pohtia, vaikuttavatko ne vertailukelpoisilta.
Hiilijalanjäljen laskennan vaiheita ovat:
- Tietojen valmistelu laskentaa varten
a. Lähtötietojen muokkaaminen laskentaa varten sopivaksi
b. Kokonaisuuksien hallinta ja tietojen koonti eri osakokonaisuuksiin - Hiilijalanjäljen laskenta matemaattisesti
a. Hiilijalanjäljen laskentaan sopivan ohjelmiston tai työkalun hankinta ja käyttöönotto
b. Lähtötietojen lisääminen laskentaohjemaan
c. Laskentakaavioiden tekeminen ja mallinnus tarpeen vaatiessa
d. Laskennan suorittaminen - Laskennan tulokset
- Tulosten ja mahdollisten epäjohdonmukaisuuksien tarkastus
a. Vaikuttavatko tulokset luotettavilta, ovatko tulokset loogisia ja johdonmukaisia
b. Onko laskentaohjelmaan rakennetut kaavat ja lähtötiedot kirjoitettu oikein
Tulokset ja raportointi
Hiilijalanjäljen laskennasta saadut tulokset kertovat, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä on tuotteesta, tapahtumasta tai palvelusta syntynyt. Tulosten perusteella voidaan ymmärtää paremmin tuotteen, tapahtuman tai palvelun ympäristövaikutuksia. Tuloksista voidaan havaita kokonaispäästöjen suuruusluokka ja päästöjen jakautumista eri kategorioihin, kuten esimerkiksi energiankulutukseen, materiaaleihin tai logistiikkaan. On huomioitava, että laskennasta saadut tulokset ovat arvioita, eivätkä tarkkoja mittauksia todellisista päästöistä. Jos laskenta perustuu tutkittuun tietoon ja luotettaviin lähtötietoihin, niin tulokset voidaan olettaa luotettaviksi ja ovat siten vertailukelpoisia. Laskennan tulosten avulla organisaatio voi suunnitella uusia innovaatioita, tarkastella vaihtoehtoisia toimintatapoja ja tunnistaa konkreettisia kehityskohteita. Mikäli organisaatiolla on halu tai velvollisuus raportoida ympäristövaikutuksista ja kestävästä kehityksestä, niin laskennan tulokset ja dokumentointi muodostavat raportille sisällöllisen rungon, jonka perusteella itse raporttia voidaan alkaa tekemään. Raportointi ja viestintä ovat olennainen osa hiilijalanjäljen laskentaa, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden osoittaa, miten organisaatiossa toimitaan vastuullisesti ja tavoitteellisesti.
Tulosten ja raportoinnin vaiheita ovat:
- Tulosten kokoaminen
- Tulosten arviointi ja tarkastus
- Kokonaispäästöt, mahdollinen elinkaariarviointi ja päästöjen jako pienempiin kategorioihin
a. Ilmoitetaanko tulokset kokonaispäästöinä vai jaotellaan pienempiin alakategorioihin
b. Lasketaanko tuotteelle, tapahtumalle tai palvelulle LCA:n mukaista elinkaariarviota vai keskittyykö hiilijalanjäljen laskenta johonkin tiettyyn prosessiin tai toimintaan. - Tulosten visualisointi kuvaajia ja taulukoita hyödyntäen
- Uudet ideat ja mahdollisuudet
a. Mitä ideoita laskennan tulokset ovat herättäneet
b. Mitä mahdollisuuksia tulosten avulla voidaan huomata
c. Mitä konkreettista organisaatiossa voidaan seuraavaksi tehdä - Raportointivelvollisuuksien tarkastelu
a. Raportoidaanko hiilijalanjäljen laskennan tuloksista osana organisaation vastuullisuustyötä
b. Millä tavalla asiasta raportoidaan, mihin standardeihin raportointi perustuu
c. Mihin mennessä raportointi tulee olla valmis - Raportointi
- Viestintä
a. Hiilijalanjäljen laskennan tuloksista on hyvä viestiä niin sisäisesti kuin ulkoisesti
b. Tuloksista viestiminen lisää organisaation läpinäkyvyyttä ja vahvistaa brändin luotettavuutta
c. Viestinnällä voidaan saavuttaa uusia asiakkaita ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia
